Tekisi mieli sanoa, että istumisen vähentäminen on helppoa: nouset vain tuolista ylös! Kuitenkin istuminen on siitä erikoinen muutoksen kohde, että tietoista valintaa enemmän istumiskäyttäytymistämme määrittävät omien tapojemme lisäksi normit ja ympäristö, jossa elämme. Siksi päätös istumisesta tai sen vähentämisestä ei suinkaan tapahdu aina meidän omassa päässämme. Vastaavasti, jos joku toinen haluaa elää aktiivista elämää, voi päätös aktiivisuudesta tapahtua useissa tilanteissa sinun, ei hänen päässään.
Tämä johtuu siitä, että me olemme usein ympäristön normien armoilla – ja joskus me itse luomme normit, joiden armoilla muut ihmiset ovat.
Hyvin usein istuminen on normi ilman, että edes haastamme sitä – olemmehan aina toimineet niin. Istumiskäyttäytymistämme määrittää usein tietoista valintaa enemmän tapamme, tottumuksemme sekä ympäristö, jossa elämme.
Jos haluamme sisällyttää lisää aktiivisuutta arkeemme, on tärkeää miettiä, minkälaiseksi luomme arvot, normit ja ympäristön, joissa elämme. Jos aktiivinen valintamme on aina ristiriidassa näiden asioiden kanssa, on muutoksesta turha odottaa pysyvää. Vastaavasti, jos nämä asiat tukevat aktiivisuutta, saattaa aktiivinen valinta tapahtua jopa ilman tietoista päätöstä.
Arvoja, normeja ja ympäristöä muuttamalla voimme määrittää minkälaisiin valintoihin ne meitä ohjaavat: aktiivisiin vai passiivisiin?
Mielenkiintoista kyllä, kun ihmiset tekevät jonkun positiivisen muutoksen elämässään, pian he huomaavat muuttavansa paljon muitakin asioita, vieläpä sellaisia, joilla ei ole mitään tekemistä ensimmäisen muutoksen kanssa. Ihmiset, jotka alkavat treenata vaikkapa vain kerran viikossa, alkavat myös syödä enemmän vihanneksia. He ehkä vähentävät tupakointia ja alkavat viettää enemmän aikaa perheen kanssa. Kun ihmiset saavat noita “pieniä voittoja” onnistumisista, on positiivinen kierre valmis. Ensimmäinen muutos tekee muista muutoksista helpompia. Ehkäpä sinun ensimmäinen muutoksesi on pompata tuolista ylös hetkeksi?
Teksti: Arto Pesola
Kuva: Jiri Halttunen ja Mikko Käkelä
