Eikö paino putoa? – Tämä voi selittää junnaamisen

Aineenvaihdunta mukautuu energiansaantiin

Hiljattain julkaistussa tutkimuksessa tarkkailtiin 12 ihmistä, jotka söivät täysin kontrolloidusti samat sapuskat ja joiden energiankulutusta tarkkailtiin eristetyissä olosuhteissa. Joukosta erottuivat ihmiset, joiden aineenvaihdunta – eli energiankulutus levossa – hidastui, kun he söivät alle kulutuksensa. Toisilla aineenvaihdunta ei hidastunut juuri lainkaan.

Jos ihminen syö vähemmän, mutta samalla energiankulutus tippuu, ei laardi lopulta pahemmin sula. Tämä efekti näkyy karusti käytännössä, kun syömisiä siistitään: osa ihmisistä laihtuu silmissä, vaikka heillä ei ole käytännössä edes nälkä. Toisilla taas painonpudotus on ahkerasta aherruksesta huolimatta tuskallisen hidasta ja nälkä tuppaa olemaan jatkuva seuralainen.

Toiset lihovat nopeammin

Sama ilmiö toistuu, kun energiansaantia lisätään. Edellinen tutkimus sisälsi myös jakson, jossa energiaa lisättiin reilusti yli kulutuksen. Edelleen porukasta erottuivat he, joilla energian lisääminen ei juuri kiihdyttänyt aineenvaihduntaa sekä porukka, jolla se kiihtyi todella paljon. Kun energiansaanti lisääntyy, mutta aineenvaihdunta ei juuri kiihdy, suurempi osa tästä lisäenergiasta päätyy talteen rasvasoluihin ja ihminen lihoo. Toisille niitä lomakiloja kertyy, toisille ei.

Tutkijat ovat havainneet tämän efektin jo kauan sitten. Kun ihmisille syötettiin 1 000 ylimääräistä kaloria 83 päivän ajan, porukka lihoi keskimäärin 8,1 kiloa. Porukan vähiten lihoneen paino nousi kuitenkin vain 4,3 kiloa ja eniten lihoneen 13,3 kiloa. Ero ääripäiden välillä oli siis 9 kiloa kolmen kuukauden aikana. Osa meistä siis todella pystyy syömään ”mitä vaan” juurikaan lihomatta. Toisilla keho tuntuu varastoivan kaiken mahdollisen. Geenit vaikuttavat taustalla, sillä kaksosilla lihominen oli tässä tutkimuksessa samankaltaista.

Kannattaako sitten edes kärvistellä?

Vaikka toiset meistä ovat onnekkaampia niin laihtumisen kuin lihomisherkkyyden suhteen, voi käytännössä jokainen kutistaa outokumpuaan terveellisillä elämäntavoilla. Vähemmän onnekkailla tämä vaatii tarkempaa otetta syömiseen ja liikuntaan, sillä paino ei heillä välttämättä putoa yhtä paljon ja tasannevaihe saattaa tulla aikaisemmin vastaan. Tärkeintä on lopulta löytää hyvä tasapaino, jossa voi yhdistää terveelliset elämäntavat sellaiseen painoon, jonka pystyy ylläpitämään ilman jatkuva vatsan kurnimista ja itsensä tuhotonta rääkkäämistä.