Eläkeikä voi olla aktiivinen kolmas ikä

Ennen eläköitymistä kannattaa tehdä itselleen selväksi arvio oman eläkkeensä määrästä ja eläkevaihtoehdoista. Nämä tiedot löytyvät oman eläkeyhtiön sähköisistä portaaleista. Tulotason lasku saattaa olla joillekin yllätys. Oma kassavirta kannattaakin suunnitella ennakkoon niin, että tulot ja menot ovat tasapainossa.

Työeläkejärjestelmän vanhuuseläke voi alkaa sitä seuraavan kuukauden alusta, jona työntekijä on saavuttanut vanhuuseläkeiän ja lopettanut työn. Työuran jatkaminen voi olla mahdollista sopimalla siitä työnantajan kanssa. Yrittäjällä yrittäjätoiminta voi jatkua vanhuuseläkkeen jälkeenkin. Joskus pakosta, jos yrittäjäeläkemaksujen tasosta on aikoinaan tingitty.

Tavoite-eläkeikä on arvio, jonka tavoitteena on kannustaa jatkamaan työelämässä pidempään.  Eläkkeeseen voi silloin saada lykkäyskorotusta. Kansalaisille on suotu mahdollisuus myös varhennettuun vanhuuseläkkeeseen, jonka valitseminen luonnollisesti vaikuttaa pysyvästi eläkkeen tasoon.

Vuonna 1955 syntyneet ovat ensimmäinen ikäluokka, jonka vanhuuseläkeikä nousee ja on 63 vuotta ja kolme kuukautta. Vuosina 1962‒64 syntyneillä vanhuuseläkeiän alaraja on 65 vuotta ja vuonna 1965 ja sen jälkeen syntyneillä eläkeikä sidotaan elinajan odotteeseen. Aina asiat eivät mene kuitenkaan suunnitellusti: sairaus tai irtisanominen voivat muuttaa eläkkeelle jäämisen ajankohtaa.

Aktiivinen kolmas ikä

Elinajanodotteen mukaisesti tämä ns. kolmas ikä kestää keskimäärin reilut kaksikymmentä vuotta. Kolmas ikä käsitteenä on hyvä, koska kronologinen ikä ei kuitenkaan ole sama kuin vanhuus ja raihnaisuus. Kolmas ikä voi olla täysipainoista elämää hyväkuntoisena eläkeläisenä, sillä vanhenemisen etenemiseen voidaan merkittävästi vaikuttaa elintavoilla.

Eläköityminen voi olla helpotus ja mahdollisuus keskittyä parisuhteeseen ja lastenlapsiin, harrastaa ja matkustaa. Toimiva parisuhde sekä sosiaalisten suhteiden verkosto ovat tärkeitä edellytyksiä hyvälle eläköitymiselle. Lisääntyvää vapaa-ajan käyttöä kannattaa suunnitella jo hyvissä ajoin ja ankkuroida tärkeiksi kokemiaan asioita kalenteriinsa. Arkirutiinien ylläpidosta tulee entistä tärkeämpää.

Nykyisin eläkkeelle jäädään entistä terveempänä, mikä mahdollistaa aktiivisen eläkeiän.  Lisäksi nykyiset eläkeläiset ovat vauraampia kuin vanhempansa, ja uudet eläkeläiset onkin huomattu merkittävänä kuluttajasegmenttinä. Tämä on luonut uuden termin ”silver economy”.

Eläköitymisen ja terveyden välisiä syy-seuraussuhteita on selvitetty tutkimuksin. Moni kokeekin terveytensä kohenevan ja psyykkisen hyvinvoinnin paranevan eläköitymisen jälkeen. Vapaa-ajan liikunnalla on todettu lisääntyvän ja unen pituuden kasvavan sekä unihäiriöiden määrän vähenevän.

Onnellisuuskäyrä nousuun

Nuoruusvuosien onnellisuuskäyrä laskee keski-iässä, mutta nousee jälleen vanhuusvuosien myötä. Masennuslääkkeiden käytön todennäköisyys näyttää laskevan eläköitymisen jälkeen ja sydän- ja verisuonitaudeista sekä tuki- ja liikuntaelimistön vaivoista johtuva terveyspalvelujen käyttö näyttää vähentyvän. Masennuslääkkeiden käytön väheneminen liittyy todennäköisesti vähentyneeseen stressiin.

Eläköityminen on oivallinen hetki tarkastella omia elintapoja ja tehdä tarvittavia muutoksia.

Yhteiskunnan kannalta terveyden edistäminen eläköitymisvaiheessa on mitä otollisin ajankohta. Eläköitymisen myötä työterveyspalvelut loppuvat ja eläkeläiset siirtyvät käyttämään julkisia tai yksityisiä terveyspalveluita. Työuran loppuvaiheessa kannattaakin tarkistuttaa työterveydessä oma terveytensä ja terveysriskinsä.

Ikääntyvän väestön sydän- ja verisuonitautien sekä diabeteksen ehkäisyn on todettu olevan kannattavaa. Suomalaistutkimus osoitti, että elintapamuutoksilla, kognitiivisella harjoittelulla sekä sydän- ja verisuonisairauksien hyvällä hoidolla kyetään ylläpitämään muisti- ja ajattelutoimintoja yli 60-vuotialla, joilla oli todettu lievästi suurentunut muistisairauksien riski.

Eläköitymisen jälkeen on kuitenkin todettu myös epäterveellisiä muutoksia elintavoissa mm. istumisen kokonaismäärän tai alkoholinkäytön lisääntymisenä. Tutkimuksissa on tullut esille, että reilu kymmenes eläköityneistä on lisännyt alkoholin riskikäyttöä.

Lue Timo Haikaraisen kirjoitus lihaskunnon kehittämisen ja ylläpitämisen merkityksestä eläkeiässä.