Ikä, perimä ja elintavat altistavat sydänsairauksille

Vaikka sepelvaltimotautikuolleisuus on vähentynyt, aiheuttaa sepelvaltimotauti kuitenkin edelleen yksistään viidenneksen kaikista kuolemista. 50. ikävuoden jälkeen sepelvaltimotaudin osuus kuolinsyistä lähtee nousuun.

Sepelvaltimot huolehtivat sydänlihaksen hapensaannista ja ravitsemuksesta. Sepelvaltimotauti johtuu näiden valtimoiden kovettumisesta ja ahtautumisesta (ateroskeleroosi). Muutosten kehittyminen kestää vuosia, jopa vuosikymmeniä.

Sepelvaltimotaudin tavallisin oire on rasitukseen liittyvä rintakipu, joka tuntuu yleensä keskellä rintaa puristavana tai muutoin epämiellyttävänä kipuna. Kipu voi säteillä erityisesti vasempaan käteen, mutta myös esimerkiksi leukaperiin, selkään lapojen väliin tai ylävatsalle. Rintakipu helpottuu yleensä muutamassa minuutissa lepäämällä ja ottamalla nitrolääkkeitä. Jos suoni tukkeutuu kokonaan, on kyseessä sydäninfarkti. Tavallisin akuutin sydänkohtauksen syntymekanismi johtuu valtimon sisäseinässä olevan kolesterolia sisältävän kovettuman eli plakin repeytymisestä. Tähän liittyy verihyytymän muodostuminen, joka äkisti tukkii sepelvaltimon.

Sepelvaltimotautiin voi liittyä liitännäissairautena sydämen vajaatoiminta, jolloin sydän ei jaksa pumpata riittävästi verta elimistöön. Silloin pääasiallinen oire on hengenahdistus ja helposti väsyminen ruumiillisen rasituksen yhteydessä.

Sepelvaltimotaudin riskitekijät

• Ikä. Iän mukana sairastumisriski kasvaa. Ikä on sepelvaltimotaudin tärkein vaaratekijä.
• Sukurasitus. Ns. ensimmäisen asteen sukulaisilla (alle 55-vuotiaat miehet tai alle 65-vuotiaat naiset) on ollut todettu sepelvaltimotauti. Sukurasitus on sepelvaltimotaudin itsenäinen riskitekijä.
• Hyperkolesterolemia. Korkea kokonaiskolesterolipitoisuus ja erityisesti korkea haitallinen LDL-kolesterolipitoisuus aiheuttavat valtimoiden ateroskleroosia. Mitä korkeampi LDL-kolesterolipitoisuus, sitä suurempi on vaara sairastua sepelvaltimotautiin.
• Kohonnut verenpaine. Kohonnut verenpaine vahingoittaa valtimoita. Verenpaineen kohoaminen on hyvin yleistä etenkin keski-ikäisillä ja sitä vanhemmilla.
• Tupakointi. Tupakointi on merkittävä sepelvaltimotaudin riskitekijä. Jo muutaman savukkeen polttaminen nostaa sepelvaltimotautikohtauksen riskin kolminkertaiseksi. Passiivinen tupakointi eli oleskelu samoissa tiloissa, joissa poltetaan, lisää riskiä 25‒30 %:lla. Tupakoinnin lopettaminen kannattaa aina; vuoden kuluttua tupakoinnin lopettamisesta sydäntaudin riski on puolittunut ja 15 vuoden jälkeen riski on samalla tasolla kuin tupakoimattomilla. Sikarinpoltto ei ole yhtään sen turvallisempaa.
• Diabetes. Aikuistyypin diabetekseen liittyy noin kolminkertainen sepelvaltimotaudin riski verrattuna henkilöön, jolla on normaalit veren sokeriarvot.
• Lihavuus. Ylipaino on diabeteksen, kohonneen verenpaineen sekä hyperkolesterolemian merkittävä yhdistävä riskitekijä. Erityisesti keski-ikäisillä miehillä vyötärölihavuus (omenatyyppinen lihavuus) on yleinen sairastumisvaaraa lisäävä lihavuuden muoto. Vatsan alueen elinten ympärille kertyvä ns. viskeraalinen rasva on biologisesti aktiivista ja tuottaa hormoneja sekä kemiallisia aineita, joilla on epäsuotuisia vaikutuksia verenpaineeseen, verensokeriin ja sydänterveyteen.
• Epäterveellinen ruokavalio. Epäterveellisen ravinnon aiheuttamat haitat syntyvät hitaasti vuosien ja vuosikymmenien kuluessa. Epäterveellinen ruokavalio sisältää liikaa tyydyttyneitä rasvoja, suolaa, sokeria ja liian vähän hedelmiä ja vihanneksia. Ruokia, joista hiilihydraatti imeytyy nopeasti, kannattaa välttää (esim. sokeri, vaaleat vehnäleivät).
• Passiivinen elämäntapa. Liikkumattomuuden riskit koskevat kaikkia. Passiivinen elämäntapa kaksinkertaistaa sydänsairauden riskin ja on samaa tasoa kuin tupakoinnin, korkean kolesterolin tai korkean verenpaineen aiheuttama riski. Säännöllinen kestävyystyyppinen liikunta puolestaan ehkäisee riskiä sairastua sydänsairauteen; liikunnallinen elämäntapa vaikuttaa kohottavasti HDL-kolesterolin (ns. hyvän kolesterolin) pitoisuuteen, alentaa triglyseriditasoja, verensokeria ja verenpainetta sekä lievittää stressiä.
• Alkoholi. Alkoholin rooli on kaksijakoinen. Kohtuukäyttö saattaa jossakin määrin pienentää sydäntaudin riskiä lisäämällä HDL-kolesterolin määrää veressä. Sillä on myös edullisia vaikutuksia veren hyytymisjärjestelmään. Liiallinen alkoholinkäyttö puolestaan lisää rytmihäiriöiden riskiä sekä kohottaa verenpainetta. Alkoholin vaikutukset ovat selvästi annoksesta riippuvaisia; haitat alkavat lisääntyä päivittäisen käytön noustessa paria-kolmea annosta suuremmaksi.
• Stressi. Voimakas stressi voi nostaa verenpainetta, vaikuttaa sydämen pumppausvoimaan, aiheuttaa sydämen rytmihäiriöitä sekä aktivoida veren hyytymis- ja tulehdusmekanismeja. Sepelvaltimotauti on yhtä hyvin stressi- kuin elämäntapasairaus.
• Masennus. Masennuksen ja sydänsairauksien suhde on kaksisuuntainen. Masennus kaksinkertaistaa riskin sairastua sydänsairauteen, ja sydänsairaus kolminkertaistaa riskin sairastua masennukseen. Masennuksen aiheuttama riskimekanismi saattaa liittyä siihen, että masentunut ihminen liikkuu vähemmän ja syö epäterveellisemmin. Hän voi sitoutua huonommin säännölliseen lääkitykseen ja muiltakin osin altistua epäterveellisemmille elämäntavoille.
• Mielenlaatu. Vihan ja vihamielisyyden tunteilla saattaa olla merkitystä sepelvaltimotaudin riskitekijänä. Toistuvasti vihastuvat ihmiset saavat sydänkohtauksen kaksi-kolme kertaa todennäköisemmin kuin muut.
• Parisuhde ja sosiaaliset suhteet. Yksinäisyys on sydänsairauksien ja -kohtauksien selkeä riskitekijä. Yksinäisyys lisää 30 %:lla riskiä sekä sydän- että aivoinfarkteihin. Ilmiö on todettu kaikissa sosioekonomisissa ryhmissä. Yksin elävien sydän- ja verisuonitautikuolleisuus on noin 40 % suurempi kuin avioliitossa elävien. Eronneilla on enemmän sepelvaltimotautia, kun taas leskillä esiintyy enemmän aivoverenkiertohäiriöitä.

Lue Timo Haikaraisen vinkit sydänterveyden edistämiseen ja verenpaineen alentamiseen liikunnan avulla.