Tarina kahden miehen kuntostartista – kumpi heistä onnistui?

Kroppaan on kertynyt hieman ”outokumpua” ja kondis on päässyt rapakunto-asteelle. Heillä on molemmilla kaksi tavoitetta: kunnon kohottaminen ja pieni kilojen karistaminen. Näillä hyvin samanlaisilla herroilla on kuitenkin hieman erilainen suunnitelma kuntoilustarttiin. Ja myös heidän tilanteensa kahden kuukauden päästä, marraskuun alussa, on erilainen.

Millä kilot karisevat?

Pertti päättää karistaa kilot liikunnalla. Kaloreita pitää kuluttaa, joten treenejä pitää saada kuudelle päivälle viikossa: joka toinen päivä salille ja joka toinen päivä lenkille. Päälle hän ottaa aamulenkit tyhjällä mahalla aina kun vaan ehtii, jotta rasva palaa entistä sukkelammin. Hän järkeilee, että tällä rääkillä voi kaupan päälle ottaa entiseen tapaa olutta ja makkaraa, kun se on aivan sama kuluttaako enemmän vai syökö vähemmän.

Matti taas treenaa maltilla. Hän tekee viikossa kaksi salitreeniä ja kaksi kestävyystreeniä. Samalla hän siistii syömisiä. Makkaran tilalle hieman vähärasvaisempaa kanaa ja kalaa, rehuja jatkoksi ja hieman hiilariruokaa kuten täysjyväleipää päälle. Oluet sekä makkara saavat luvan jäädä kerta-annokseksi viikossa, saunan päälle. Hän on kuullut, että 70–80 prosenttia kilojen karistuksesta tulee ruokavalion kautta ja siksi hän laittaa reippaasti paukkuja ruokapuoleen.

Voimatreenillä tuloksia

Pertti pitää penkkipunnerruksesta. Hän päättää nostaa ykkösmaksiminsa nuoruusvuosien tasolle viimeistään kuukaudessa ja sehän onnistuu lyhyillä sarjoilla. Ja tiheällä penkkaamisella. Hän paukuttaa penkkiä hampaat irvessä 3–4 kertaa viikossa, joka kerta maksimia hakien. Jalkatreeni ei kuulu Pertin suosikkeihin. Ja yläselkä ei näy peilistä, joten parempi keskittyä penkin lisäksi hauiksiin.

Matti aloittaa koko kehon treenillä, jossa on 8 liikettä eri puolille kroppaa. Hän jaksottelee treenejä hieman. Syyskuu menee 12 toiston sarjojen parissa. Ja lokakuussa vuorossa ovat 8 toiston sarjat. Hän lisäilee pikku hiljaa painoja tankoon, mutta niin, että tekniikka pysyy yllä.

Kestävyys koholle

Pertti ottaa ohjelmaansa miehentappolenkit. Eli juoksukuntoa haetaan taittamalla viiden kilometrin pururata kolme kertaa viikossa mahdollisimman nopeasti. Pahalta tuntuu ja kuuluisa verenmaku tunkee suuhun. Mutta kehitys vaatii uhrauksia!

Matti tekee ensimmäisen kuukauden pelkästään rauhallista ”pitää-pystyä-puhumaan-puuskuttamatta” -treeniä, sauvakävellen. Hän tekee treenin kaksi kertaa viikossa ja nostaa treenien keston samalla 30 minuutista 60 minuuttiin per kerta. Lokakuussa hän ottaa mukaan maltillisen intervallitreenin kerran viikossa. Hän on kuullut, että kestävyyskunnon kohoaminen pysähtyy, jos jotain tehokkaampaa ei ole mukana.

Jumi on voimaa – tönkköjumi ylivoimaa

Pertti satsaa miehentappolenkkeihin ja penkki-hauistreeneihin. Liikkuvuustreeniä kuulemma pitäisi tehdä, mutta ei se palaa kasvata eikä juoksukuntoa kehitä. Lisäksi hommasta on mukava vääntää parit vitsit kavereille – jumihan on voimaa ja tönkköjumi ylivoimaa!

Mattikaan ei ole venyttelyn ylin ystävä, mutta hän kokeilee dynaamista liikkuvuustreeniä ja putkirullausta. Nuo tuntuvat mielekkäämmiltä kuin akrobaattisissa asennoissa istuminen lihasten huutaessa tuskaansa. Hän aloittaa treenit dynaamisella verryttelyllä ja rullailee lihaksiaan lepopäivänä pari kertaa viikossa.

Hyppy marraskuun alkuun – mitä herroille kuuluu?

Pertin kunto- ja painonpudotusproggis alkoi niin sanotusti ”syömään miestä” lokakuun alussa, kun paino ei meinannut parin kilon alkupudotuksen jälkeen tippua. Akillesjänteet alkoivat ilmoitella itsestään jo syyskuun puolivälissä, mutta kunnian miehenä lenkkejä oli jatkettava. Nyt jänteet ovat melkoisen hellänä.

Salitreeni sujui ok hyvin ja penkkitulos koheni alussa, mutta lokakuun alkupuolella olkapää alkoi kettuilla sen verran, että salitreenit piti laittaa telakalle. Lokakuun alussa homma alkoi pännimään myös ajankäytön kannalta, koska treeniä oli kuusi kertaa viikossa ja siihen aamulenkit päälle.

Nukkuminenkin meni hankalaksi, kun yöllä alkoi heräillä jostain kumman syystä – jostain ylirasituksesta vihjailivat.. Parempi pistää hommalle stoppi, kun on kiireitäkin loppuvuodesta. Pertti ajattelee, että otetaanpa vuodenvaihteessa uudelleen – tahdonvoimaa tarvitaan vain enemmän kuin nyt.

Matti taas on huomannut mukavaa kunnon kohoamista. Salilla saa laittaa tankoon koko ajan lisää rautaa ja kestävyystreeni kulkee. Se näkyy myös arjessa, kun virtaa riittää ja kropan liikuttaminen on helpompaa hommassa kuin hommassa. Paino on pudonnut jo 5 kiloa, nälkä ei vaivaa ja treenata jaksaa mukavasti. Ja jotain on liikkuvuudessakin tapahtunut. Sormet alkavat mennä lattiaan ja takatukan kampaaminenkin onnistuu ilman vaimon apua! Treenistä on tullut hyvällä tavalla ”riippuvuus” – syyskuun alussa treeneihin piti potkia itsensä, nyt niihin on pakko päästä!

Kyllä vaan. Liikuntastartissa maltti on valttia. Ja mikä parasta, maltillisella lähestymistavalla voi tehdä todella hyviä tuloksia!